Itsenäisyydestä

-

Kun sosiaalisen tason käsitteet uupuvat keskustelusta kokonaan, ei yksilön vastuuttamisella ole määrää. Jos aasi katkeaa kuormansa alla, he sanovat: niin, onhan se surkeaa, että sillä oli niin heikko selkä.

meidän varhaisten unelmiemme kudoksessa

erottuva hento lupaus,

että meitä on maailmassa vastassa

joku, 
joka täydentää meidät,

ja että tullaksemme vihdoinkin kokonaisiksi

meidän vain tarvitsisi 
etsiä Hänet

Kun eksistentiaalisen kuilun partaalla oleva ihminen antautuu dialogiin lähimmäisensä kanssa, saa hän usein eteensä teknisiä ratkaisuehdotuksia vaikeuksiinsa, ikään kuin olisi itsestään selvää että hänellä on jokin intentio johonkin. Elämässä kiinni olevat ovat alttiita mieltämään kaikki kysymyksenasettelut kehyksessä, jossa ”halu elää” on itsestään selvä taustamotiivi.

Miten on määrä elää sellaisen ihmisen, joka on mielenlaadultaan sukua uskonnolliselle mielenlaadulle kuitenkaan aivan olematta sitä? Sielun, joka ei tavoita uskontoa mutta ei löydä häntä ympäröivästä maailmallisestakaan mitään kylliksi pyhää, merkityksellistä, rakkaudellista?

Kuten monet ennen minua ajattelen, että kuolema on kokemusteni raja, eikä oman kuolemani ajatus siksi ahdista minua. Se, mikä ahdistaa minua, on tämänpuoleinen kärsimys. (Tähän lukeutuu kaikki ajallinen kärsimys, myös otaksuttava oman kuolemiseni prosessi.)

You have to look into a man’s soul to judge his effort.