Kummastus tämäkin

-
Tuttu psykologi sanoi, että ennen sosiaalialan koulutuksen soveltuvuuskokeeseen menoani minun "kannattaa ehdottomasti uusia rikkinäiset silmälasini". (Kehys on yhdestä kohtaa poikki ja linssissä on keskellä reunasta reunaan ulottuva halkeama. Teipillä ja liimalla olen saanut komeuden pysymään koossa.) Noudatan luultavasti hänen kehotustaan, mutta olisin yhä varsin kiinnostunut tietämään, mitä valitsijat uskovat voivansa päätellä hakijan rikkinäisistä silmälaseista tai minkälaiselle päättelylle tämän seikan katsotaan antavan tukea.

-

Että hylätään sana "moraali", muka vanhentuneena, näyttäisi olevan yksi niitä halpahintaisia temppuja, joilla ihmisiä puijataan uskomaan että he eivät ole vastuussa.

-

Mikään ei minun kokemuksissani puhu sen puolesta, että elämä jakaisi ihmisille heidän ansioittensa mukaan.

-

Kärsimyksen seuraaminen sivusta ei ole mitenkään miellyttävää. Sen ei kuulukaan olla miellyttävää.

-

Onko olemassa erityisen hyviä ihmisiä?

Epäilemättä on. (Arvoarvostelma.)

Mutta eikö ole erikoista, että emme toivo kuulevamme tällaisenkaan ihmisen sanovan »olen erityisen hyvä ihminen»?

Tämän lausuminen, tai oikeastaan jo pelkkä myöntäminenkin, on tavallaan luvatonta. On vaikea kuvitella olosuhteet, joissa ilmaus olisi paikallaan.

Tästä syystä myös tuntuu jotenkin sovinnaiselta alkaa luonnehtia itseään sanoilla »Minä en ole mikään (erityisen) hyvä ihminen, mutta ...»

Käyttäytymissääntöjen noudattamisessa sallitaan tiettyjä vapauksia. Mitä nämä ovat, riippuu asiayhteydestä. Mutta on myös normeja, joita kenenkään täysivaltaisen ei odoteta rikkovan.


Jotta tästä tulisi tarpeeksi apokryfinen merkintä, lopetan lainauksella:

Kielellä tapahtuvaan viestintään ei kuulu ainoastaan yksimielisyys määritelmistä, vaan (niin omituiselta kuin tämä ehkä kuulostaakin) yksimielisyys arvostelmista. Tämä näyttää kumoavan logiikan, mutta sitä se ei tee. - Yksi asia on kuvata mittausmenetelmä, toinen löytää ja ilmaista mittaustuloksia. Mutta sen, mitä sanomme »mittaamiseksi», määrää myös tietty mittaustulosten vakioisuus.

Ludwig Wittgenstein: Filosofisia tutkimuksia, §242. Suom. Heikki Nyman. Wsoy 1981.

-

Oltakoon epävarmuudesta mitä mieltä tahansa, joskus epävarmuuden ilmaus on seurausta asian kompleksisuuden tajusta (sekä rehellisyydestä). Jos kannanoton hetkellä saatavan informaation perusteella kantaa ei voida yksikäsitteisesti määrätä, »ehkä» on silloin asianmukainen vastaus.

-

Minkä suu voisi myöntää, siihen sydän ei pysty.

Onko loogisesti ristiriitaista sanoa "Minä vihaan häntä, mutta minä annan hänelle anteeksi"?

-