Filosofisia poikkeamia, 2

-
Sille, joka tuntee voimakasta viehtymystä yksikäsitteisyyteen ja selkeyteen, politiikka on usein tuskastuttavaa. Poliittisesti aktuelliin asiaintilaan n, joka nykyhetkessä vallitsee, on voitu päätyä monin eri tavoin, toisin sanoen on lukuisia loogisesti ristiriidattomia kuvauksia, jotka selittävät n:n, mutta luonnollisesti vain jotkut niistä ovat tosia. Kuitenkin me elämme järjestelmässä, jossa päätöksiä ja linjauksia tehdään osin suljettujen ovien takana, kabineteissa ja herraseuroissa. On salaisia asiakirjoja, salassa pidettäviä sopimuksia, joiden vaikutukset koskevat meitä kaikkia. Tarvittava informaation saaminen tosiseikkojen määrittämiseksi on hankalaa, ja usein mahdotontakin. Ja tarkinkin evidenssin poiminta seuloo vain osan edellä mainituista kuvauksista; mahdollisia tosia kuvauksia jää yhä useita. Emme lopultakaan tiedä, mitä tapahtuu todella.

-

Otteita postittamattomista kirjeistä, ii

-
Sinä,

voisin tuhlata sinuun kaiken hellyyteni.

-

Missä välissä tuokin asia ehti tapahtua, että minun äidistäni tuli vanha.

-

Filosofisia poikkeamia, 1

-
Sanojen mahti. Debatissa jokin yksittäinen sana saattaa viedä keskustelun hämäryyteen ja metafyysisen ähkyn partaalle. Esimerkistä käy sana "vapaus", jota voidaan käyttää melkein minkä tahansa ideologisen sisällön välineenä. Usein olisi hyödyllistä, jos keskustelun alustaja tai puheenjohtaja tilapäisesti kieltäisi määrätyn sanan käytön ja keskustelijat olisivat täten pakotettuja ilmaisemaan ideansa toisin. Näin monet selvittämättömiltä näyttävät pulmat voisivat hälvetä, joskin uusia saattaisi syntyä. Joka tapauksessa ne olisivat jotain muuta kuin vanhoja umpikujia.

-

On kumma, miten elämäni tuntuu opettavan samaa läksyä: en näytä ikinä saavan sitä, mitä kiihkeästi ja ehdottomasti haluan. Jos minun on määrä saada jotain, voin saada sen vasta, kun kiihkoni on vaimennut ja pystyn hyväksymään mahdollisen tappion. (Tämä on kuin urheilijan filosofian antiteesi.)

-

Yksi jalouden merkki ihmisessä on se, ettei hän käytä lahjojaan väärin, esimerkiksi loukatakseen toista. (Tunnustan, oma syntilistani on pitkä.)

Entä mikä osuus kasvatuksella ja kulttuurilla on siinä, että lahjakkuus ja turhamaisuus lankeavat niin usein yhteen?

-

Terapeuttini pyrkii lähes poikkeuksetta etsimään psykologista selitystä psyykeni syöksyille, hakemaan jotain selittävää tekijää edeltävistä tapahtumista sekä minun tavoistani antaa merkityksiä niille. Ja eräässä mielessä tämä on hänen tehtävänsäkin, mitä en sinänsä vastusta. Mutta ajoittain jokainen selitys tuntuu minusta väärältä ja vaistoni sanoo, ettei suistumisiani aina selitä psykologisesti mikään. Ne saavat alkunsa tavallaan tyhjästä tai kaaoksesta, ja minä voin vain koettaa toimia jotenkin tai – usein - vain sietää tilaani, kunnes episodi on ohi.

(Peluri voisi tässä kohden tuoda näyttämölle deus ex machinan, "alitajunnan", avaamaan tietä.)

-