Yhden elämäniän voisi käyttää siihen, että koettaisi saada tolkun mitä uutisissa sanotaan.

-

And cold the sense and lost the motive of action

T. S. Eliot



Tavallisten rasitteitteni ohella koulunkäyntiäni vaivaa vielä se, että en ole lainkaan varma tarvitsenko koulutusta voidakseni tehdä työtä toisten hyväksi. Puhumattakaan siitä, valmistaako koulutus minua tehtävään muuten kuin suomalla muodollisen pätevyyden julkiseen virkaan. Joku kekseliäämpi (ja tarmokkaampi) tyyppi hakisi väylän byrokratian läpi.

Päälle päätteeksi olen sydämeltäni anarkisti enkä välittäisi olla viranomaisessa suhteessa kehenkään, jos se vain on jotenkin vältettävissä.

-

Uskon, että joskus olisi tuloksellisinta harjoittaa jotakin tointa tai tehtävää esimerkiksi joka neljäs tai joka viides päivä. Mutta sellaista on hirveän vaikea sovittaa maailmaan, joka elää seitsemän päivän järjestelmässä.

-

Paljon on täytynyt ihmisen kärsiä ennen kuin hän haluaa mielelleen rauhan mieluummin kuin mieleisensä rakastetun.

-

Tietämäni mukaan maailma on tänään likipitäen sama kuin eilen; silti eilen olin toiveikas, tänään en.

-

Yllä oleva johtaa pohdintoon, jonka ensimmäinen, alustava muotoilu kuuluu: miten toiveikkuuteni, eli odotukseni siitä, että jotain myönteistä tapahtuu, ylipäätään suhteutuu todennäköisyyksiin ja tosiseikkoihin?

-

Kärsimyksen vaikutus huumoriin voi olla mitä merkillisin.

-

Kummastus tämäkin

-
Tuttu psykologi sanoi, että ennen sosiaalialan koulutuksen soveltuvuuskokeeseen menoani minun "kannattaa ehdottomasti uusia rikkinäiset silmälasini". (Kehys on yhdestä kohtaa poikki ja linssissä on keskellä reunasta reunaan ulottuva halkeama. Teipillä ja liimalla olen saanut komeuden pysymään koossa.) Noudatan luultavasti hänen kehotustaan, mutta olisin yhä varsin kiinnostunut tietämään, mitä valitsijat uskovat voivansa päätellä hakijan rikkinäisistä silmälaseista tai minkälaiselle päättelylle tämän seikan katsotaan antavan tukea.

-