Lukea tämä viesti -- erikoinen vaikutelma: läsnä ovat ikään kuin muodon yhtäaikainen särkyminen ja kokoon tuleminen. Απόλλων και ο Διόνυσος χορού -- vanha kuva Apollonin ja Dionysoksen tanssista.
Ajattelin ilmaisun ulottuvuutta, jonka musiikki on kunakin aikana on luonut -- luoden, pitäen yllä sekä hävittäen määrättyjä käsitteistöjä. Siten sekä eläen kielestä että siitä riippumatta, keräten voimaansa jostakin alkuperäisemmästä, esikäsitteellisestä, ei-vielä-objektiksi asettavasta -- siis tavallaan ei-mistään objektuaalisen maailmakäsityksen sisällä.
Suuri musiikin voima, sen rinnalla analyysi kalpeneva. Aikamme on pieni, Maailmamme ahdas.
Jaan tuntosi, jonka huomiosi ilmaisee. Tämä seikka hämmentää minua. -
Yhteen aikaan etsin rauhaa meditaatiosta. Tarkoitan "meditaatiolla" siis osapuilleen sitä mitä Wikipedia luonnehtii sanoin: "a type of discipline [ ] by which the practitioner attempts to get beyond the reflexive, 'thinking' mind into a deeper, more devout, or more relaxed state." Sain siitä tuolloin jonkin verran helpotusta tuskaisuuteeni. Musiikki-instrumentin soittaminen tuo minut lähelle samankaltaista tilaa, mieleni on jollakin tavoin ajatukseton ja hetkeen uppoutunut.
Eräs suomalainen säveltäjä, en saa mieleeni hänen nimeään, kerran dokumentissa kuvaili musiikkiin uppoamistaan ja haastattelija kysyi pelottaako se häntä. ”Totta kai kuolema pelottaa”, säveltäjä vastasi. Oli ilmeistä, että hän tarkoitti persoonallisuutensa, aikaan ja paikkaan orientoituvan minuutensa, kuolemaa.
2 kommenttia:
Lukea tämä viesti -- erikoinen vaikutelma: läsnä ovat ikään kuin muodon yhtäaikainen särkyminen ja kokoon tuleminen. Απόλλων και ο Διόνυσος χορού -- vanha kuva Apollonin ja Dionysoksen tanssista.
Ajattelin ilmaisun ulottuvuutta, jonka musiikki on kunakin aikana on luonut -- luoden, pitäen yllä sekä hävittäen määrättyjä käsitteistöjä. Siten sekä eläen kielestä että siitä riippumatta, keräten voimaansa jostakin alkuperäisemmästä, esikäsitteellisestä, ei-vielä-objektiksi asettavasta -- siis tavallaan ei-mistään objektuaalisen maailmakäsityksen sisällä.
Suuri musiikin voima, sen rinnalla analyysi kalpeneva. Aikamme on pieni, Maailmamme ahdas.
Jaan tuntosi, jonka huomiosi ilmaisee. Tämä seikka hämmentää minua.
-
Yhteen aikaan etsin rauhaa meditaatiosta. Tarkoitan "meditaatiolla" siis osapuilleen sitä mitä Wikipedia luonnehtii sanoin: "a type of discipline [ ] by which the practitioner attempts to get beyond the reflexive, 'thinking' mind into a deeper, more devout, or more relaxed state." Sain siitä tuolloin jonkin verran helpotusta tuskaisuuteeni. Musiikki-instrumentin soittaminen tuo minut lähelle samankaltaista tilaa, mieleni on jollakin tavoin ajatukseton ja hetkeen uppoutunut.
Eräs suomalainen säveltäjä, en saa mieleeni hänen nimeään, kerran dokumentissa kuvaili musiikkiin uppoamistaan ja haastattelija kysyi pelottaako se häntä. ”Totta kai kuolema pelottaa”, säveltäjä vastasi. Oli ilmeistä, että hän tarkoitti persoonallisuutensa, aikaan ja paikkaan orientoituvan minuutensa, kuolemaa.
Lähetä kommentti