28.6.08

IX

Miten puhua ihmiselle?

-

25.6.08

VIII

Vaikka en ole tavanomaisessa mielessä uskonnollinen, olen ajoittain osallisena tapahtumissa, jotka ovat niin oikea-aikaisia ja niin monen tekijän yhteen lankeamisia, että minulle ne vaikuttavat kuin tarkoitetuilta.

Koen, että minun osani on todeta tämä, tapahtunut, mysteeri. Ei ohittaa sitä, ei selittää. Asennoitua todistamaani vähän niin kuin joku uskoutuisi minulle. (Nyökätä hiljaa.)

-

22.6.08

VII

-

Olla yksi sielu yhdessä ruumiissa

Arthur Rimbaud



Taidan nykyisin olla aika varma arvostuksistani, etiikastani. Ei niin, että tiedän, mikä on oikein - käsitykseni mukaan tässä kohtaa ei ole mitään tietämistä. Pikemminkin niin, että etiikkani perusperiaatteet ovat alkaneet lujittua. (Olen ajatellut, että ne ovat arvojeni järjestelmässä ikään kuin aksioomia, joista yksittäisiä arvostelmia voidaan johtaa, mutta joille itselleen ei voida ilmoittaa mitään perusteita. Hyväksyn ne periaatteikseni, mutta hyväksynnästäni ei seuraa mitään niiden sisältöön nähden.)

Olenko sitten persoonana jotenkin varmempi? Ehkä vähän. Mutta moniin, ellei useimpiin, valintoihin on kuten ennenkin ryhdyttävä puutteellisten tietojen nojalla. En useinkaan tiedä mitä seuraa mistäkin sanastani, teostani. En myöskään kykene siihen, mihin toivoisin kykeneväni; on päiviä, jolloin olen vihamielinen, turhautunut, ärtynyt tai jotain vastaavaa, niin sanoakseni vailla hyvää tahtoa.

Mutta tämä varmuus saattaa näkyä eräänlaisena vakautena minussa.

-

VI

Jos sanojeni on oltava paatosta, olkoot paatosta.

(Oli aika, jolloin kiiruhdin pilkkaamaan itseäni ennen kuin muut ehtisivät tehdä sen.)

-

V

Soitto ystävälle toi taas, muun ohella, pintaan keskeneräisyyden ja vaillinaisuuden tunnon. Että kuinka vähän sitä voi toisen hyväksi tehdä. Ja kuinka se vähä on kuitenkin tehtävä tänään, koska se voi myöhemmin olla tarpeetonta, monessakin mielessä. Ja miten avuton sitä on, niin läpeensä avuton. Minulla olisi houkutus lykätä näitä kohtaamisia siihen oletettuun päivään, jolloin olen jotenkin valmiimpi ja kyvykkäämpi. Mihin? Ja niin kuin tässä olisi kysymys minusta.

-

20.6.08

IV

Usein koen arjessa tekeväni samalla sekä moraalisia että esteettisiä virheitä. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että osallistuttuani keskusteluun minut usein valtaa tunto, eräänlainen vastenmielisyys, että tuloksena oli jotain rumaa. Että minun ei olisi pitänyt joko sanoa mitään tai sitten sanoin sanottavani väärässä yhteydessä tai väärässä sävyssä tai ilmaisuni oli muuten vain kömpelö. Tässä kokemuksessa eettinen ja esteettinen tavallaan risteävät.

-

III

Minunlaiselleni ihmiselle itsensä hyväksyminen ei ole niinkään lähtökohta kuin määränpää.

-

7.6.08

II

Pelkojen kohtaamisen vaikeuden voittaminen voi olla strategiasta kiinni. Minulle tämä on ollut tärkeä läksy, koska olen aina ollut altis juuttumaan moraaliseen tarkasteluun, moittimaan itseäni rohkeuden ja nöyryyden puutteesta.

.

I

Se on merkillinen sekoitus kärsimystä ja rakkautta, mikä opettaa lähimmäisen kunnioittamista.

.