28.7.08

On kumma, miten elämäni tuntuu opettavan samaa läksyä: en näytä ikinä saavan sitä, mitä kiihkeästi ja ehdottomasti haluan. Jos minun on määrä saada jotain, voin saada sen vasta, kun kiihkoni on vaimennut ja pystyn hyväksymään mahdollisen tappion. (Tämä on kuin urheilijan filosofian antiteesi.)

-

20.7.08

Yksi jalouden merkki ihmisessä on se, ettei hän käytä lahjojaan väärin, esimerkiksi loukatakseen toista. (Tunnustan, oma syntilistani on pitkä.)

Entä mikä osuus kasvatuksella ja kulttuurilla on siinä, että lahjakkuus ja turhamaisuus lankeavat niin usein yhteen?

-

18.7.08

Terapeuttini pyrkii lähes poikkeuksetta etsimään psykologista selitystä psyykeni syöksyille, hakemaan jotain selittävää tekijää edeltävistä tapahtumista sekä minun tavoistani antaa merkityksiä niille. Ja eräässä mielessä tämä on hänen tehtävänsäkin, mitä en sinänsä vastusta. Mutta ajoittain jokainen selitys tuntuu minusta väärältä ja vaistoni sanoo, ettei suistumisiani aina selitä psykologisesti mikään. Ne saavat alkunsa tavallaan tyhjästä tai kaaoksesta, ja minä voin vain koettaa toimia jotenkin tai – usein - vain sietää tilaani, kunnes episodi on ohi.

(Peluri voisi tässä kohden tuoda näyttämölle deus ex machinan, "alitajunnan", avaamaan tietä.)

-

15.7.08

Otteita postittamattomista kirjeistä, i

-
M,

en usko että minulla olisi ollut sydäntä jättää sinut.

-

14.7.08

Voiko ihmisen myötätunnon alue olla koskaan liian avara?

-

12.7.08

Joskus keskustellessani kahden jonkun ystäväni kanssa tulee hetki, jolloin mieleni tekisi sanoa: en toivo kenellekään sellaista elämää kuin tämä minun on ollut.

Vaikka ajatus olisi kuinka vilpitön, en tiedä, onko ihmisellä koskaan oikeus sanoa näin.

-

Voisin pyytää kaikkea anteeksi, kaikilta.

-

Usein kuultu lausahdus, että itkeminen helpottaa, ei ole yleisesti tosi... Olen kuluneen vuoden aikana kokenut tähänastisen elämäni kipeimmän menetyksen ja itkenyt lukuisia kertoja, mutta kertaakaan en muista sen sanottavasti helpottaneen oloani. Oikeastaan, samalla kun olen kuullut korvissani lohduttoman ja jotenkin oudon vieraalta kuulostavan ulinani, olen kokenut, että se ei merkitse yhtään mitään. Ei kukaan ota sitä vastaan.

Mutta kai jotkut, jotka sanovat itkemisen helpottavan, ovat tämän todella kokeneet, eikä sanonta näin ollen ole täydellisesti pelkkää lohdutuspuhetta, joka niin monin muodoin läpäisee elämämme.

-

8.7.08

1

Kun kadottaa yhteyden toisiin, on vaarassa pudota, loputtomasti. Niin että koskaan ei tule vastaan piste, jolloin voi kokea maan jalkojensa alla ja todeta: tällainen minä olen.

2

Kun kadottaa yhteyden toisiin, on vaarassa kertakaikkisesti eksyä. Niin että koskaan ei tule vastaan piste, jossa voi todeta: sieltä minä lähdin, tämän matkaa olen varmuudella tullut.

3

Itsetutkistelu ilman yhteyttä toisiin: suunnistaa veden alla pimeässä.

-

4.7.08


Välillä tuntuu siltä kuin omanarvontuntoni olisi kelluvaa valuuttaa, jonka taso heittelee minulle osoitettujen hyväksymisten ja torjumisten merkkien mukaan.

-