18.7.08

Terapeuttini pyrkii lähes poikkeuksetta etsimään psykologista selitystä psyykeni syöksyille, hakemaan jotain selittävää tekijää edeltävistä tapahtumista sekä minun tavoistani antaa merkityksiä niille. Ja eräässä mielessä tämä on hänen tehtävänsäkin, mitä en sinänsä vastusta. Mutta ajoittain jokainen selitys tuntuu minusta väärältä ja vaistoni sanoo, ettei suistumisiani aina selitä psykologisesti mikään. Ne saavat alkunsa tavallaan tyhjästä tai kaaoksesta, ja minä voin vain koettaa toimia jotenkin tai – usein - vain sietää tilaani, kunnes episodi on ohi.

(Peluri voisi tässä kohden tuoda näyttämölle deus ex machinan, "alitajunnan", avaamaan tietä.)

-

1 kommentti:

K. kirjoitti...

Vailla kaikkea kevytmielisyyttä: tavoissasi antaa merkityksiä asioille on aineksia syvälle, peruuttamattomalle psykologiselle syöksylle. (Kirjoitat myöhemmässä merkinnässäsi 'vanhakantaisen ihanteen olennoimisesta' ja sen yhteydestä vieraantuneisuuteen -- ja minusta näyttää, että olet tässä osunut ilmaisemasi hämmennyksen ytimeen.)