24.8.08

Filosofisia poikkeamia, 2

-
Sille, joka tuntee voimakasta viehtymystä yksikäsitteisyyteen ja selkeyteen, politiikka on usein tuskastuttavaa. Poliittisesti aktuelliin asiaintilaan n, joka nykyhetkessä vallitsee, on voitu päätyä monin eri tavoin, toisin sanoen on lukuisia loogisesti ristiriidattomia kuvauksia, jotka selittävät n:n, mutta luonnollisesti vain jotkut niistä ovat tosia. Kuitenkin me elämme järjestelmässä, jossa päätöksiä ja linjauksia tehdään osin suljettujen ovien takana, kabineteissa ja herraseuroissa. On salaisia asiakirjoja, salassa pidettäviä sopimuksia, joiden vaikutukset koskevat meitä kaikkia. Tarvittava informaation saaminen tosiseikkojen määrittämiseksi on hankalaa, ja usein mahdotontakin. Ja tarkinkin evidenssin poiminta seuloo vain osan edellä mainituista kuvauksista; mahdollisia tosia kuvauksia jää yhä useita. Emme lopultakaan tiedä, mitä tapahtuu todella.

-

3 kommenttia:

K. kirjoitti...

Oletan, ettet ole itse tekemässä 'poliittisia päätöksiä' sanan kapeassa merkityksessä - vai kuinka? Että puhut mielipiteen muodostamisesta 'poliittiseen linjaukseen' yleensä, et siitä käytännöllisestä työstä, joka seuraa itse linjauksen tekoon osallistumista? Jälkimmäinen näet kysyy poliittista taitoa, retoriikkaa ja oveluutta - 'informaation' merkitys on tässä - ellei vähäinen - niin kuitenkin varsin erilainen kuin varauksetta olettaisimme (sen arvon voi mitata kysymällä, missä määrin se on tukemassa aiemmin mainittuja avuja).

K. kirjoitti...

Jos puhut siis vain 'poliittisesti aktuellin asiantilan' ymmärtämisestä, et siihen vaikuttamisesta, silloin Euroopan kulttuurihistoriografia on vankin yksittäinen perusta arvostelman muodostamiselle, ja näin ollen myös parasta lukemista viittaamasi Saarikosken kysymyksen hämmentämälle mielelle. -- Ei tosin olisi mielekästä antaa tällaista neuvoa mainitsematta jotakin opusta, joka täyttää tämän tehtävän. Euroopan kulttuurihistoria (kirj. Hartvig Frisch) on tuntemistani esityksistä tältä kannalta paras. (Se tosin päättyy 1960-luvulle, mutta tuolla seikalla ei ole tässä juurikaan merkitystä.) On muitakin klassisia esityksiä, jotka täyttävät samaa tehtävää, mutta epäilyksettä Frischin teos palvelee ymmärrystä nimenomaan tiivistyneessä selkeydessään näitä muita paremmin. Ja selkeyttä edellä kysyttiinkin.

K. kirjoitti...

Jos mielessäsi ovat nimenomaan pohjoismaiset ongelmanasettelut, en tiedä neuvoa aiheesta historiografista klassikkoa, mutta varsin kiinnostavan katselukulman pohjoismaisen sosiaalidemokratian ja ns. hyvinvointivaltion syntyyn ja perustukseen muotoilee K. Arffman kirjassa Mitä oli luterilaisuus?. Tähän katselukulmaan sisältyy itse teossa yksi pohjoismaisen politiikan arvostelmaperuste, sillä niin kuin elämme, niin myös laadimme politiikkamme yhä reformoidun kristinopin varjossa.

(Kirja sitä paitsi paikkaa Frischin (itse tunnustamaa) kyvyttömyyttä ymmärtää joitakin hienosyisiä aspekteja uskonnollisessa kokemuksessa, jotka useimmille todella näyttäytyvätkin tarpeettomana määrämuotoisuutena uskon (pääasiassa) sanallisissa ilmaisuissa.)