22.10.14

Miten on määrä elää sellaisen ihmisen, joka on mielenlaadultaan sukua uskonnolliselle mielenlaadulle kuitenkaan aivan olematta sitä? Sielun, joka ei tavoita uskontoa mutta ei löydä häntä ympäröivästä maailmallisestakaan mitään kylliksi pyhää, merkityksellistä, rakkaudellista?



Ei kommentteja: